Eilen aamulla oli herätys klo 5. ja pikaisen aamupalan jälkeen lähdimme Helin kanssa ajamaan kaameassa sumussa kohti Jyväskylää. Rokin päivä oli erittäin onnistunut! Tuomarina Gööteillä oli suomalainen Maija Mäkinen.

Tässä hieno arvostelu:

Kookas, maskuliininen, jolla hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme! Hyvät korvat, silmät ja purenta. Lapa saisi olla viistompi. Erinomaisen hyvä rintakehä. Hyvä luusto ja taka-osa. Vahva selkä. Liikkuu hyvällä askeleella. Joskin hieman nousevin etuliikkein. Erinomainen karvan laatu. Miellyttävä luonne. ERI JUK/1. ROP-JUN PU/4.

ROP-juniori tuloksella jäätiin sitten vielä odottelemaan ison kehän alkua jossa valittiin päivän paras juniorikoira. Siellä menestystä ei sitten tullukkaan ja Rokki heitti ranttaliksi ihan koko rahan edestä mutta mitäs sitä sitten murehtimaan kun tuomari oli jo jatkoon päässeet koirat valinnut eikä edes ollut kehässä katsomassa... Muut tuomarit jotka odottivat omaa arvosteluvuoroaan saivat sitten nauttia Rokin esiintymisestä.;-)

Tässä hieman kuvia eilisestä päivästä..

Rokilla ja Kummalla on ihan oma yhteinen sävel ja vauhtia varmasti riittäisi jos nämä kaksi pääsisivät vapaana leikkimään. Siinä ne vaan pusuttelee Sarin sylissä..:-D

Tässä kuvassa oikealla on Rokin velipoika Väiski joka oli aika tavalla saman näköinen kuin Rokki. Jopa ääni oli samanlainen!:-) 

Tässä Väiskistä vielä parempi kuva.

Tarja ja Vanttu

Kasvattajaryhmässä, vas.Tarja ja Vanttu, minä ja Rokki, Johanna ja Tessan, Riikka ja Väiski.

Vanttu ja kuolajojo...;-D

Tessan ja kuolajojo...;-D

Kaiken hälinän keskellä on hyvä pystyä lepäämään välillä ja Rokki tekee sen parhaiten lattialla..

Ison kehän esiarvostelussa muiden juniorikoirien kanssa. Koiria taisi olla lähemmäs 40, tarkasta lukumäärästä ei tietoa.

Kotiin pääsimme lähtemään hieman puoli viiden jälkeen ja taas kauheassa sumussa ja pimeässä. Tampereella vaihdoimme kuskia koska minulla oli vaikeuksia pitää silmiä auki. Helpotti kummasti kun sai vähän aikaa pitää silmiä kiinni. Pelästys oli kyllä melkoinen kun Heli teki äkkijarrutuksen.. Hirvi.. Noh onneksi ei törmätty, ihmettelen vain että miten Heli onnistui näkemään edes koko elukkaa sellaisen sumun keskellä.

Matka keskeytyikin sitten vajaa 20km ennen Poria kun auto tilttasi. Siinä vaiheessa tuli päästeltyä jokunen kirosana........... En meinannut uskoa kun Heli sanoi että kaasu meni tunnottomaksi eikä mitään todellakaan tapahtunut kun kaasua painoi. Vauhti vaan alkoi hiipumaan. Pysähtymisen jälkeen auto sitten sammui eikä sen jälkeen enää pihahtanutkaan, ei vaikka kuinka yritti avaimesta vääntää, auto pysyi aivan totaalisen mykkänä. Kiitos sille ystävälliselle nuorelle miehelle joka pysähtyi katsomaan missä vika mahdollisesti olisi. Eipä siinä muukaan auttanut kuin soittaa hinausauto sen jälkeen kun öljyt, jäähdytysnesteet ym oli katsottu. Nyt auto sitten odottaa korjaamon pihassa maanantai aamua.....huokaus..

Onneksi joku on tyytyväinen. Takaisin kotona, kunnolla nukuttu yö ja aamuruoka syöty, niin on helppo hymyillä!